Vesirokko

Vesirokko on Suomessa yleinen lasten virustauti. Jopa 95 % väestöstä sairastaa vesirokon ennen aikuisikää, useimmat 2–8-vuotiaana.

Virus leviää pisaratartuntana hengitysteistä ihmisen yskiessä tai ilman välityksellä ihorakkuloista. Taudin itämisaika on 10–20 vuorokautta. Sen jälkeen iholle ilmestyy punoittavia näppylöitä, jotka muuttuvat rakkuloiksi ja arpeutuvat. Rakkuloita muodostuu yleensä enintään viikon ajan. Lapsille nousee usein kuume, ja he kärsivät väsymyksestä, päänsärystä ja ihon kutinasta.

Aikuisilla rajuja oireita

Vesirokko voi vaatia sairaalahoitoa, jos kuume kohoaa liikaa tai iho tulehtuu pahasti. Yleensä ihon tulehtuminen ei johdu itse vesirokkoviruksesta, vaan rakkuloiden raapiminen altistaa ihoa bakteeritulehduksille. Pahimmillaan tulehdus voi levitä ihosta muihin kudoksiin ja aiheuttaa verenmyrkytyksen (sepsiksen), joka voi johtaa kuolemaan. Vesirokkoon voi liittyä lisätautina myös keuhkokuume tai aivotulehdus.

Vuosittain noin 200–300 vesirokkopotilasta tarvitsee Suomessa sairaalahoitoa. Keskimäärin yksi alle 10-vuotias suomalaislapsi kuolee vuosittain vesirokon seurauksena. Tauti uhkaa eniten kroonisesti sairaita lapsia, kuten syöpä- ja elinsiirtopotilaita, joiden immuunipuolustus on heikentynyt. Aikuisilla ja nuorilla vesirokon taudinkuva on selvästi rajumpi kuin lapsilla, ja siksi he tarvitsevat herkemmin sairaalahoitoa.

Virus voi herätä uudestaan

Raskaana olevat naiset sairastuvat herkästi keuhkokuumeeseen vesirokon aikana. Noin 1–3 %:ssa tapauksista raskaudenaikainen vesirokko vaurioittaa sikiötä. Jos odottava äiti sairastuu juuri ennen synnytystä, vastasyntynyt lapsi voi saada hengenvaarallisen taudin.

Vesirokon aiheuttaa Varizella zoster -virus, joka kuuluu herpesvirusten ryhmään. Vesirokkoon voi sairastua vain kerran, mutta taudin parannuttua virus jää piilevänä elimistöön loppuelämän ajaksi. Piilevä virus voi aktivoitua uudelleen jopa vuosikymmeniä myöhemmin ja aiheuttaa kivuliaan vyömäisen ihottuman, vyöruusun. Noin 10–20 % ihmisistä sairastuu vyöruusuun, useimmat yli 60-vuotiaina.

Vesirokkorokote

Vesirokkorokote sisältää elävää, heikennettyä Varicella zoster -virusta. Suomessa on ollut pitkään saatavilla Varilrix®-rokote (GSK). Kansalliseen rokotusohjelmaan on valittu Varivax® (MSD). Rokotteiden väliset erot ovat vähäiset ja niitä voidaan käyttää toistensa vaihtoehtoina.

Rokotetutkimuskeskuksessa olemme tutkineet paljon vesirokkorokotetta ja toteuttaneet mm. ainoan lumekontrolloidun tehotutkimuksen (Varis ja Vesikari 1996). Tällä on ollut suuri merkitys vesirokkorokotteen rekisteröinnissä terveille lapsille v. 1995. Olemme tutkineet laajasti myös mahdollisuutta yhdistää vesirokkorokote lasten MPR-yhdistelmärokotteeseen, joka suojaa sikotaudilta, tuhka- ja vihurirokolta. Yhdistelmärokote (Priorix-Tetra® tai ProQuad®) on käytössä monissa maissa, mutta sitä ei ole otettu (vielä) Suomen kansalliseen rokotusohjelmaan.

Vesirokkorokote kuuluu kansalliseen rokotusohjelmaan

Vesirokkorokote liitettiin vuosien odotuksen jälkeen Suomen kansalliseen rokotusohjelmaan syyskuussa 2017.  Asiantuntijaryhmän suositus oli vuodelta 2008.

Vuonna 2017 kaikille vesirokon sairastamattomille 11-vuotiaille ja sitä nuoremmille annetaan yksi rokoteannos (Varivax®) neuvolan tai koulun ikäkausitarkastuksissa. Tarkoitus on, että kaikki rokottamattomat lapset saavat 2 annosta 12. ikävuoden loppuun mennessä. (Vesirokkorokote/THL). Rokotuksia täydennetään v. 2018. Varivax®-rokotteen suojateho yhdellä annoksella on parhaimmillaan n. 85%. Kahden annoksen jälkeen teho on 98%.

Tavoitteena taudin hävittäminen

Vesirokko lastentautina tulee luultavasti vähenemään radikaalisti vuonna 2017 aloitettujen rokotusten myötä.

Vesirokkorokotteen käyttöönottoon on liittynyt epäily laajojen rokotusten vaikutuksesta vyöruusun yleisyyteen. Kun rokotukset harventavat lasten vesirokkotapauksia, aikuiset eivät enää altistu vesirokolle nykyiseen tapaan. On epäilty, että aikuiset eivät silloin saisi vesirokosta tehostusta puolustuskyvylleen saman viruksen aiheuttamaa vyöruusua vastaan. Asiasta ei ole kuitenkaan tutkimusnäyttöä.

Vesirokkorokotuksen saaneet lapset sairastuvat luultavasti vyöruusuun erittäin harvoin, joten yleisen vesirokkorokotuksen odotetaan vähentävän myös vyöruusua pitkällä aikavälillä. Vanhojen ihmisten vyöruusu voi kuitenkin edelleen tarttua lapseen vesirokoksi. Olisi hyvä jos vyöruusut saataisiin samanaikaisesti minimoitua rokottamalla. Vyöruusua vastaan on saatavilla Suomessa Zostavax™-rokote (Merck). Vuoden 2017 lopulla markkinoille tulee myös toinen vyöruusurokote Shingrix® (GSK), jonka suojateho tutkimusten perusteella on yli 90 %, parhaimmillaan jopa 97 %. Rokotetutkimuskeskus on ollut mukana molempien vyöruusurokotteiden tutkimuksissa.

Suositus vesirokkorokotteesta

Rokotetta suositellaan myös kaikille yli 12-vuotiaille, jotka eivät ole sairastaneet vesirokkoa, sillä tauti aiheuttaa vaikeita oireita nuorille ja aikuisille. Rokote annetaan kahtena annoksena kolmen kuukauden välein.

Syöpä-, elinsiirto- ja HIV-potilaiden rokottamista voidaan harkita, koska heidän immuunipuolustuksensa on heikentynyt, ja vesirokko voisi johtaa vakaviin lisätauteihin. Rokotus täytyy kuitenkin suunnitella yksilöllisesti, sillä rokote voi vaikuttaa perussairauden hoitoon ja aiheuttaa haittavaikutuksia immuunipuutteisille potilaille. Potilaiden perheenjäsenille ja hoitajille suositellaan rokotusta.

Rokotetta ei saa antaa raskaana oleville naisille eikä henkilöille, jotka saavat selviä allergisia oireita neomysiinistä. Neomysiinisulfaattia on käytetty rokotteen säilytysaineena.

Lähteet:

Leino T. Vesirokkorokote. Kirjassa: Nohynek H, Hulkko T, Rapola S, Strömberg N, Kilpi T (toim.) Rokottajan käsikirja 2005. Helsinki: Duodecim, 2005, s. 194–201.

Oxman MN, Levin MJ, Johnson GR, ym. A vaccine to prevent herpes zoster and postherpetic neuralgia in older adults. The New England Journal of Medicine 2005;352(22):2271–84.

Varis T, Vesikari T. Efficacy of high-titer live attenuated varicella vaccine in healthy young children. The Journal of Infectious Diseases 1996;174 (Suppl 3):S330–4.

Vesikari T. Vesirokkorokotus kaikille vai kohderyhmille. Duodecim 2002;118:81–85.

Vesikari T. Vesirokko. Kirjassa Ruuskanen O, Peltola H, Vesikari T (toim.) Lasten infektiosairaudet, Rokotetutkimuskeskus 2007.

Nohynek H, Hulkko T, Rapola S, Strömberg N, Kilpi T, toim. Rokottajan käsikirja 2005. Helsinki: Duodecim, 2005, s. 194–201.

Peltola H. Infektiotaudit. Kirjassa: Siimes M.A., Petäjä J, toim. Lastentaudit, 3. painos. Helsinki: Duodecim, 2004, s. 214–216.

Renko M. Vesirokko. Kirjassa: Kunnamo I, Alenius H, Hermanson E, Jousimaa J, Teikari M, Varonen H, toim. Lääkärin käsikirja. Helsinki: Duodecim, 2006, s. 1020–1021.

Salo H, Sintonen H, Linna M, Hovi T, Davidkin I, Kilpi T. Vesirokkorokotteen taloudellinen arviointitutkimus. Julkaisussa: Mikkola H, Klavus J, toim. Terveystaloustiede 2004. Helsinki: Stakes, 2004, s. 63–67.

Varis T, Vesikari T. Vesirokko. Kirjassa: Ruuskanen O, Peltola H, Vesikari T. Lasten infektiosairaudet, 2. painos. Helsinki: Pfizer, 2000, s. 184–189.