Denguekuume

Hyönteisten levittämä denguekuume on hyvin merkittävä infektiotauti endeemisissä maissa, erityisesti trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla. Sitä aiheuttavat flaviviruksiin kuuluvat denguevirukset, joita on neljää eri tyyppiä: DEN-1, DEN-2, DEN-3, ja DEN-4. Oireisia tautitapauksia todetaan vuosittain arviolta lähes sata miljoonaa (oireettomia todennäköisesti moninkertaisesti) ja kuolonuhreja yli 20 000. Lisäksi denguekuume on yleistymässä nopeasti maailmanlaajuisesti. Yhden viruksen serotyypin sairastaminen antaa immuniteetin vain kyseiselle virustyypille, joten sama henkilö voi sairastaa denguekuumeen elämänsä aikana useamman kerran. Tyypillisesti ensimmäinen infektio on lieväoireinen ja vakavimmat tautimuodot liittyvät eri serotyyppien aiheuttamiin uusintainfektioihin.

Taudinkuva ja hoito

Denguekuumeen oireita ovat kuumeen lisäksi päänsärky, nivel- ja lihaskivut, ihottuma sekä imusolmukemuutokset. Vakavissa uusintainfektioissa sairastuneelle voi kehittyä tila, jossa verisuonet päästävät liiallisesti nestettä kudoksiin (Dengue vascular permeability syndrome, DVPS), mistä seuraa verenvuotokuume (Dengue haemorrhagic fever, DHF) ja shokkitila (Dengue shock syndrome, DSS). Näihin tapauksiin liittyy merkittävä kuolleisuus. Denguekuumeeseen ei ole lääkitystä, hoito on oireenmukaista peruselintoimintojen tukemista. Suomessa denguekuumetta ei esiinny kotoperäisesti eli endeemisesti, mutta tautiin voi sairastua matkustettaessa trooppisille ja subtrooppisille alueille.

Rokote

Vuonna 2015 lisensoitiin ensimmäinen denguerokote (Dengvaxia®). Kyseessä on eläviä, heikennettyjä taudinaiheuttajia sisältävä rokote, joka kattaa kaikki neljä eri virustyyppiä. Rokotteen käyttöä kuitenkin rajoittaa rajallinen suoja-aika ja  mahdollisten vakavaoireisten uusintainfektioiden riski henkilöillä, jotka ovat olleet rokotushetkellä seronegatiivisia eli eivät ole altistuneet denguekuumeelle aiemmin. Siksi rokotetta suositellaan vain endeemisillä alueilla asuville ja taudin sairastaneille 9–45-vuotiaille henkilöille.