Covid-19

COVID-19 on uuden SARS-CoV-2-koronaviruksen (Severe Acure Respiratory Syndrome Corona Virus 2) aiheuttama yleisvaarallinen tartuntatauti. Kyseessä on zoonoosi eli eläimestä ihmiseen siirtynyt sairaus. SARS-CoV-2-virus on läheistä sukua SARS-epidemian aiheuttaneelle SARS-CoV-koronavirukselle. COVID-19-taudin leviäminen alkoi Kiinassa vuoden 2019 lopulla, ja Maailman terveysjärjestö WHO julisti sen pandemiaksi maaliskuussa 2020.

Koronaviruksen aiheuttaman taudin oireet voivat vaihdella paljon ollen hyvin lieviä, kohtalaisia tai vaikeita. Yleisiä oireita ovat nuha, yskä, kurkkukipu, päänsärky, kuume ja vatsaoireet. Muutokset maku- ja hajuaisteissa ovat tavallisia. Osalle potilaista virus aiheuttaa hengenvaarallisen virusperäisen keuhkokuumeen ja monielinvaurion. Iäkkäillä tauti on erityisen vaarallinen, myös raskaus lisää vakavan COVID-19-taudin riskiä. Lapsilla puolestaan lähes poikkeuksetta lieväoireinen.  Tammikuun 2021 puoliväliin mennessä varmistettuja COVID-19-tartuntoja oli jo yli 95 miljoonaa ja taudin aiheuttamia varmistettuja kuolintapauksia yli 2 miljoonaa koko maailmassa.

Taudin ensimmäinen aalto saatiin useissa maissa taltutettua, kun erilaisin rajaustoimin tartuttavuusluku R0, saatiin painumaan alle yhden, jolloin tautitapausten määrä kääntyy laskuun. Näin tapahtui keväällä 2020 myös Suomessa. Syksyllä epidemia lähti jälleen kiihtymään Euroopassa, kuten myös Suomessa, johtaen jälleen tiukentuneisiin rajaustoimiin.

Tartunnalta suojautuminen

SARS-CoV-2-virus tarttuu tyypillisesti pisaratartuntana lähikontaktissa, vaikka erityisesti tehohoitoon liittyvissä tilanteissa tartunta aerosolin välityksellä on mahdollinen. Pisaratartunnan mahdollisuutta voi jokainen omalla toiminnallaan vähentää välttämällä ruuhkaisia paikkoja, pitämällä vähintään kahden metrin etäisyyden toisiin ihmisiin ja noudattamalla viranomaisen antamia suosituksia hengityssuojaimen käytöstä ja hyvästä käsihygieniasta. Hengityssuojainten asianmukainen käyttö vähentää erityisesti riskiä tartuttaa tautia itsestä muille. Poikkeuksena moniin muihin hengitystieinfektioihin, lasten merkitys epidemian leviämisessä on pienempi kuin aikuisten. Syy siihen, miksi lapset vaikuttavat tartuttavan aikuisia vähemmän on edelleen huonosti ymmärretty, koska myös lapset sairastuessaan erittävät tartuntakykyisiä viruksia.

Hoitomahdollisuudet

Bakteeritulehduksiin käytettävät antibiootit eivät tehoa viruksiin. Soluviljelykokeissa viruksen jakaantumista hidastanut hydroksiklorokiini osoittautui tehottomaksi huolellisesti toteutetuissa kliinisissä potilaskokeissa. Parhaat tulokset lääkkeiden osalta on saatu Remdesevir-viruslääkkeestä, joka on useassa tutkimuksessa parantanut COVID-19-potilaiden toipumista kontrolleihin verrattuna, mutta hyöty on valitettavasti sangen pieni. Perinteinen voimakkaasti immuunireaktioita hillitsevä kortisoni, deksametasoni, puolestaan paransi selvästi vakavasti sairaiden koronapotilaiden ennustetta. Hengityskonehoidossa olevien kuolemat vähenivät noin kolmanneksella ja happea saavien potilaiden kohdalla viidenneksellä. Koska lääke heikentää yleistä vastustuskykyä viruksia vastaan, sitä ei voi käyttää kuin vakavasti sairailla tehohoitopotilailla. Muilta osin hoito on lähinnä oireenmukaista, hengityksen tukemista ja henkeä uhkaavien verihyytymien ehkäisemistä. Riittävän D-vitamiinin saanti on tärkeää.

Koska käytettävissä olevien hoitokeinojen teho on rajallinen, niin käytännössä COVID-19 pandemian voittaminen vaatii laajojen väestöryhmien rokottamisen tehokkaaksi ja turvalliseksi osoitetulla rokotteella.

COVID-19-rokotteen kehittäminen

COVID-19 on aiheuttanut ennen näkemättömän ponnistelun suojaavan rokotteen käyttöön saamiseksi. Kiina julkaisi SARS-CoV-2–viruksen geneettisen koodin tammikuussa, mikä mahdollisti rokotekehityksen nopean aloittamisen. Käyttöön on saatu jo useampi koronarokote. Lisäksi tällä hetkellä on kehitteillä yli 200 rokoteaihiota, joista yli 60 on edennyt kliinisiin tutkimuksiin. Laajoissa tehotutkimuksissakin on jo 20 eri rokotetta.

Maailman terveysjärjestö (WHO) ylläpitää verkkosivuillaan listaa kehitteillä olevista rokoteaihioista.

Koronarokotteiden kehittämisessä hyödynnetään sekä perinteisiä rokotekehitysteknologioita että uudempia viruksen rakenteen yksityiskohtaiseen tuntemiseen pohjaavia teknologioita. Perinteisimpiä rokotteita edustavat inaktivoidut ja heikennetyt virukset, joita on käytetty rokotteina jo vuosikymmenien ajan. Viruksen osan tai osien tuottoon ja virusten kaltaisiin kappaleisiin perustuvien rokotteiden tiedetään olevan periaatteellisesti toimivia, tällaisia rokotteita kuuluu myös Suomen kansalliseen rokotusohjelmaan. Uusimpia rokoteteknologioita edustavat geneettiseen koodiin perustuvat DNA- ja RNA-rokotteet ja kantajavirukseen pohjaavat rokotteet.

Keskeinen tavoite uusissa rokotetyypeissä on tehdä niistä mahdollisimman turvallisia. Esimerkiksi RNA-rokotteet eivät sisällä lainkaan eläviä tai tapettuja viruksia, joten ne eivät voi missään tapauksessa aiheuttaa kenellekään covid-19-tautia. Viruksen inaktivoituminen ei voi epäonnistua tai immuunipuutteinen saada heikennetystä viruksesta tautia.

RNA-rokote on rokotteista pelkistetyin. Lipidikalvon sisällä on pieni pätkä koodia, RNA:ta, jonka avulla rokotetun omat solut tuottavat sitä osaa viruksesta, jota kohtaan puolustusvaste halutaan muodostaa. Elimistöä ei siis altistu kokonaiselle virukselle. Koska aiheutettu puolustusreaktio kohdistuu vain tiettyyn viruksen osaan, on epätoivottujen vaikutusten todennäköisyys mahdollisimman pieni. Rokotteen sisältämä RNA puolestaan hajoaa elimistössä nopeasti, joten sillä ei ole pitkäkestoisia vaikutuksia rokotettuun.

RNA-teknologiaan perustuvia rokotteita ovat BioNTechin ja Pfizerin, sekä Modernan valmistamat koronarokotteet.

Kantajavirusmenetelmässä virusta, joka on tavallisimmin jakaantumiskyvyttömäksi muokattu adenovirus, käytetään kuljettamaan rokotettavan omiin soluihin ohje halutun viruksen osan tuottamiseen. Koronaviruksen suhteen luonnollinen valinta on piikkiproteiini. Menetelmän perusajatus on vastaava kuin RNA-rokotteissa, eli käyttää elimistön omia soluja tuottamaan haluttua viruksen osaa, mikä sitten käynnistää halutun puolustusreaktion. Menetelmien erona on, että RNA-rokotteissa ohje viedään soluihin RNA:n muodossa lipidipartikkelien avulla, kun taas kantajavirusta käytettäessä ohje on liitetty osaksi (adeno)viruksen perimää DNA:na.

Kantajaviruksiin pohjaavaa menetelmää hyödynnetään Suomessa kehitettävässä, nenäsumutteena annosteltavassa koronarokotteessa, sekä Oxfordin yliopiston ja AstraZenecan, ja Johnson & Johnsonin koronavirusrokotteissa. Myös Gamaleyan Instituutin Sputnik V-rokote toimii tällä periaatteella.

Lue lisää kantajaviruksiin pohjautuvista rokotteista täältä.

Myyntiluvan saaneet COVID-19-rokotteet

Euroopan komissio on hyväksynyt käyttöön kolme covid-19-rokottetta:

    • BioNTechin ja Pfizerin kehittämä mRNA-koronarokote BNT162b2 sai myyntiluvan 21.12.2020. Rokotteen kauppanimi on Comirnaty.
    • Toinen EU:ssa käyttöön hyväksytty koronavirusrokote on lääkevalmistaja Modernan kehittämä mRNA-rokote, joka sai myyntiluvan 6.1.2021. Sekä Pfizerin että Modernan rokotteiden suojateho on 95 % oireista koronatautia vastaan.
    • Oxfordin yliopiston ja AstraZenecan kehittämä ChAdOx1 nCoV-19-rokote hyväksyttiin käytettäväksi Britanniassa 30.12.2020, minkä jälkeen se on saanut käyttöluvan myös Intiassa, Argentiinassa ja Meksikossa.  Euroopan lääkeviranomainen (EMA) antoi sille myyntiluvan 29.1. 2021. Tutkimuksissa rokotteen teho Covid-19-tautia vastaan on kiistaton.

Lue lisää aiheesta ”Mitä tarkoittaa koronarokotteen 95% teho”.

Venäläisen Gamaleyan Instituutin Sputnik V -rokote on käytössä Venäjällä, Valko-Venäjällä, Argentiinassa, Algeriassa ja Boliviassa.

Suomessa kehitetään kantajavirukseen perustuvaa, nenäsumutteena annosteltavaa rokotetta Helsingin ja Itä-Suomen yliopistojen yhteistyönä. Rokotehanke tähyää pandemian nykyvaihetta kauemmaksi, vuoteen 2022.

Rokottaminen COVIS-19-tautia vastaan

COVID-19-rokotukset aloitettiin yhtä aikaa koko EU:n alueella 27. joulukuuta 2020.

Suomessa koronavirusrokote tarjotaan koko väestölle. Rokotus on kaikille vapaaehtoinen ja maksuton. Rokotukset jatkuvat rokotusjärjestyksen mukaisesti.

Rokottaminen ja rokotushankinnat Suomessa (sosiaali- ja terveysministeriö).

 

Teksti päivitetty 9.2.2021