Covid-19

COVID-19 on uuden SARS-CoV-2-koronaviruksen (Severe Acure Respiratory Syndrome Corona Virus 2) aiheuttama yleisvaarallinen tartuntatauti. Kyseessä on zoonoosi eli eläimestä ihmiseen siirtynyt sairaus. SARS-CoV-2-virus on läheistä sukua SARS-epidemian aiheuttaneelle SARS-CoV-koronavirukselle. COVID-19-taudin leviäminen alkoi Kiinassa vuoden 2019 lopulla, ja Maailman terveysjärjestö WHO julisti sen pandemiaksi maaliskuussa 2020.

Koronavirus aiheuttaa osassa potilaista hengenvaarallisen virusperäisen keuhkokuumeen ja monielinvaurion. Iäkkäillä tauti  on erityisen vaarallinen ja lapsilla puolestaan lähes poikkeuksetta lieväoireinen. Elokuun 2020 puoliväliin mennessä varmistettuja COVID-19-tartuntoja oli jo yli 20 miljoonaa ja taudin aiheuttamia varmistettuja kuolintapauksia 735 000.

Taudin ensimmäinen aalto saatiin useissa maissa taltutettua, kun erilaisin rajaustoimin tartuttavuusluku R0, saatiin painumaan alle yhden, jolloin tautitapausten määrä kääntyy laskuun. Näin tapahtui keväällä 2020 myös Suomessa. Tautia ei ole kuitenkaan vielä voitettu, vaan epidemia piilee kytevänä pinnan alla tullen väistämättä aiheuttamaan ajoittaisia tautiryvästymiä. Rajaustoimenpiteiden löyhennys kesän 2020 aikana onkin kääntänyt tapausten määrän lievään nousuun Suomessa.

Tartunnalta suojautuminen

SARS-CoV-2-virus tarttuu tyypillisesti pisaratartuntana lähikontaktissa, vaikka erityisesti tehohoitoon liittyvissä tilanteissa tartunta aerosolin välityksellä on mahdollinen. Pisaratartunnan mahdollisuutta voi jokainen omalla toiminnallaan vähentää välttämällä ruuhkaisia paikkoja, pitämällä vähintään kahden metrin etäisyyden toisiin ihmisiin ja noudattamalla hyvää käsihygieniaa. Hengityssuojaimet asianmukaisesti käytettyinä vähentävät erityisesti riskiä tartuttaa tautia itsestä muille. Poikkeuksena moniin muihin hengitystieinfektioihin, lasten merkitys epidemian leviämisessä on pienempi kuin aikuisten. Syy siihen, miksi lapset vaikuttavat tartuttavan aikuisia vähemmän on epäselvä, koska myös lapset sairastuessaan erittävät tartuntakykyisiä viruksia.

Hoitomahdollisuudet

Bakteeritulehduksiin käytettävät antibiootit eivät tehoa viruksiin. Soluviljelykokeissa viruksen jakaantumista hidastanut hydroksiklorokiini osoittautui tehottomaksi huolellisesti toteutetuissa kliinisissä potilaskokeissa. Parhaat tulokset lääkkeiden osalta on saatu Remdesevir-viruslääkkeestä, joka on useassa tutkimuksessa parantanut COVID-19-potilaiden toipumista kontrolleihin verrattuna, mutta hyöty on valitettavasti sangen pieni. Perinteinen voimakkaasti immuunireaktioita hillitsevä kortisoni, deksametasoni, puolestaan paransi selvästi vakavasti sairaiden koronapotilaiden ennustetta. Hengityskonehoidossa olevien kuolemat vähenivät noin kolmanneksella ja happea saavien potilaiden kohdalla viidenneksellä. Koska lääke heikentää yleistä vastustuskykyä viruksia vastaan, sitä ei voi käyttää kuin vakavasti sairailla tehohoitopotilailla. Muilta osin hoito on lähinnä oireenmukaista, hengityksen tukemista ja henkeä uhkaavien verihyytymien ehkäisemistä.

Koska käytettävissä olevien hoitokeinojen teho on rajallinen, niin käytännössä COVID-19 pandemian voittaminen vaatii laajojen väestöryhmien rokottamisen tehokkaaksi ja turvalliseksi osoitetulla rokotteella.

COVID-19-rokotteen kehittäminen

COVID-19 on aiheuttanut ennen näkemättömän ponnistelun suojaavan rokotteen käyttöön saamiseksi. Kiina julkaisi SARS-CoV-2–viruksen geneettisen koodin tammikuussa, mikä mahdollisti rokotekehityksen aloittamisen. Ensimmäinen rokote saatiin ennätyksellisen nopeasti vaiheeseen, jossa tutkimus kohdistuu ihmisiin. Moderna Therapeuticsin kehittämä RNA-rokote eteni vaiheen I kliinisiin tutkimuksiin maaliskuussa 2020.

Uutinen 3/2020, MTV

Rokotteita kehitetään hyödyntäen sekä perinteisiä rokotekehitysteknologioita että uudempia viruksen rakenteen yksityiskohtaiseen tuntemiseen pohjaavia teknologioita. Perinteisimpiä rokotteita edustavat inaktivoidut ja heikennetyt virukset, joita on käytetty rokotteina jo vuosikymmenien ajan. Viruksen osan tai osien tuottoon ja virusten kaltaisiin kappaleisiin perustuvien rokotteiden tiedetään olevan periaatteellisesti toimivia, tällaisia rokotteita kuuluu myös Suomen kansalliseen rokotusohjelmaan. Uusimpia rokoteteknologioita edustavat geneettiseen koodiin perustuvat DNA- ja RNA-rokotteet ja kantajavirukseen pohjaavat rokotteet.

COVID-19-taudin suhteen on saatu lupaavia tuloksia useilla eri rokotteilla. Apinoihin kohdistuvissa tutkimuksissa sekä kemiallisesti inaktivoitua koronavirusta sisältävä rokote että adenovirusvektoriin pohjaava rokote antoivat kummatkin sangen hyvän suojavaikutuksen kokeellisessa infektiossa.

Uutinen 5/2020

Kiinisissä ihmisiin kohdistuvissa tutkimuksissa lupaavia rokotevasteita on saatu sekä Oxfordin yliopiston kehittämällä adenovirukseen pohjaavalla rokotteella että RNA-rokotteilla. Tällä hetkellä kehitetään yli 200 eri rokotetta, joista jo useita kymmeniä tutkitaan ihmisillä. Laajaan kolmannen vaiheen tutkimukseen on myös edennyt jo useita rokotteita.

Vaikka Venäjä on jo hyväksynyt käyttöön oman rokotteensa, tutkimuksellisessa mielessä pisimmällä on Oxfordin yliopiston ja AstraZenecan kehittämä simpanssin adenovirukseen perustuva rokote. Sen tehoa ja turvallisuutta tutkitaan parhaillaan kymmenillä tuhansilla ihmisillä Brasiliassa, Etelä-Afrikassa, Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Ensimmäisten tulosten rokotteen suojavaikutuksesta uskotaan valmistuvan syksyn 2020 aikana. Jos tulokset ovat toivottuja, AstraZeneca on ilmoittanut toimittavansa satoja miljoonia rokoteannoksia jo kuluvan vuoden loppuun mennessä. Aiemmassa rokotevasteita selvittäneessä vaiheen II tutkimuksessa tulokset olivat lupaavia, sillä rokote nosti toivotusti koronvirusta neutraloivien vasta-aineiden määrää ja sai aikaan myös soluvälitteisen imuunivasteen käynnistymisen. Tällainen laaja-alainen vaste tarjoaa hyvin todennäköisesti suojaa COVID-19-tautia vastaan.

Uutinen 7/2020

 

Teksti päivitetty 18.8.2020