KORONAROKOTE – KEHITYSTYÖ SUOMESSA JA MUUALLA

21.4.2020

Rokotetutkimuskeskuksen johtaja, professori Mika Rämet, LT
vastaa koronarokotteen kehittämiseen liittyviin kysymyksiin ja peukuttaa vahvasti Suomessa tehtävän tutkimustyön puolesta.

Mika Rämet, kuva ©erkkikaren

On ollut hienoa havaita, että johtavat suomalaiset tutkijat ovat tarttuneet haasteeseen kehittää koronavirusrokotetta. Suomalaisen biolääketieteen ja -teknologian osaaminen on kansainvälisestikin erittäin korkeatasoista. Sitä on tärkeää hyödyntää myös koronataudin vastaisessa taistelussa.

  • Suomessa on menossa monta rokotekehityshanketta koronaviruksen kukistamiseksi. Kuinka kilpailukykysiä nämä hankkeet ovat?

Esimerkiksi Kalle Sakselan, Seppo Ylä-Herttualan ja Kari Alitalon kehittämä rokote, jossa koronaviruksen osia yhdistetään vaarattomaksi tehtyyn adenovirukseen, on todella mielenkiintoinen. Hankkeessa hyödynnetään aiempaa kokemusta syöpärokotteiden kehittämisestä. Pidän hyvin todennäköisenä, että tämän rokoteaihion kehittämisessä päästään jatkossa kliinisiin tutkimuksiin*. Meillä Tampereella puolestaan kehitetään viruksen kaltaisiin partikkeleihin (VLP) pohjaavaa koronarokotetta. Tuotamme viruksenkaltaisia kappaleita, jotka eivät sisällä lainkaan viruksen perimäainesta. Tällaisen rokotteen kehittämisessä menee hiukan kauemmin, mutta uskomme että VLP-tekniikalla valmistettu rokote on turvallinen ja antaa toisaalta hyvän suojan tautia vastaan. Todennäköisesti Suomessa on meneillään muitakin rokotekehityshankkeita, koska meillä on paljon osaamista esimerkiksi syöpärokotteiden kehittämisestä ja samoja teknologioita voi hyödyntää sitten sangen helposti koronarokotteen kehittämiseen.

Erilaiset lähestymistavat uuden rokotteen kehittämisessä ovat tärkeitä, jotta lopputuloksena on mahdollisimman turvallinen ja tehokas rokote. Aiempia pandemioita vastaan kehitettyihin rokotteisiin on valitettavasti liittynyt myös ei-toivottuja haittavaikutuksia. Tämän vuoksi rokotteiden huolellinen testaaminen ennen laajamittaista käyttöä on ensiarvoisen tärkeää.

Pitäisin erittäin hyödyllisenä, että Suomessa koordinoitaisiin kansallisesti näitä eri rokotekehityshankkeita. Esimerkiksi kliinisiä tutkimuksia edeltävät eläinkokeet voitaisiin tehdä keskitetysti. Alusta pitäen olisi tärkeä kiinnittää huomiota myös siihen, miten rokotteita voidaan valmistaa sopiviksi kliinisiin kokeisiin (ns. GMP-taso). Lisäksi tulisi miettiä, miten lupaavimpien rokotteiden osalta tuotantoa pystytään suunnittelemaan siten, että rokotetta saadaan riittävästi ainakin riskiryhmille.

    • Maailmalla usea koronarokote on jo edennyt vaiheeseen, jossa sitä arvioidaan ihmisillä. Normaalisti rokotteen kehittämiseen kuluu useita vuosia. Kuinka näin nopea kehitys on ollut mahdollista?

Ensimmäinen koronarokoteaihio, Moderna Therapeuticsin valmistama mRNA-1273, saatiin kliinisiin kokeisiin hämmästyttävästi vain 42 vuorkaudessa uuden koronaviruksen tunnistamisen jälkeen. Poikkeuksellisen nopean kehityksen taustalla on useita syitä.

Luonnollisesti taudin vakavuuden ja nopean leviämisen vuoksi motivaatio eri toimijoilla on ollut korkealla ja rokotteen kehittämiseen on halutta panostaa, mikä on tietysti ensimmäinen vaatimus nopealle kehittämiselle.

Toisaalta rokotteen kehittämisessä ei ole tarvinnut lähteä liikkeelle tyhjältä pöydältä. Aiempi SARS-CoV-virus aiheutti vuonna 2002 SARS-epidemian, joka johti silloin hyvin aktiiviseen rokotekehitykseen nykyistä koronatautia aiheuttavan SARS-CoV-2 koronaviruksen kaltaista virusta vastaan. Silloin kahden nopeimmin kehitetyn rokoteaihioiden kanssa päästiin alustaviin kliinisiin tutkimuksiin asti, ennen kuin epidemia saatiin tukahdutettua ja tarve rokotteelle poistui. SARS-rokotteeseen liittyvän tutkimuksen pohjalta saatiin kuitenkin hyvä käsitys siitä, millainen rokote voisi olla toimiva myös nykyistä koronatautia vastaan.

Lisäksi vuosien 2014-16 ebolaepidemia Afrikassa aktivoi WHO:ta reagoimaan tehokkaasti mahdolliseen uuteen pandemiaan (ns. tauti X). Siinä keskeisenä keinona WHO:lla oli uudentyyppiset rokotteet. Yksi nopean rokotekehityksen menetelmä on ns. RNA-rokote, joka sisältää kokonaisen viruksen tai viruksen osien sijaan vain sen RNA:ta. RNA:n sisältämän geneettisen koodin perusteella elimistön omat solut sitten tuottavat jotain haluttua viruksen osaa, joka aiheuttaa toivotun puolustusreaktion. RNA-rokotteiden erityinen hyöty on niiden nopea muokattavuus, jolloin suunnittelu- ja valmistusprosessit on nopeita, ja muokkaaminen uuteen mahdolliseen epidemiaa aiheuttavaan virukseen mahdollista. Moderna Therapeuticsin valmistama mRNA-1273 on juuri tällainen RNA-rokote.

    • WHO:n mukaan rokotteen saaminen laajaan käyttöön kestää kuitenkin vielä vähintään vuoden. Miksi nyt testattavana olevia rokotteita ei voida antaa ainakin riskiryhmille jo välittömästi?

Ennen kuin rokotteita voidaan antaa laajamittaisesti väestölle, tulee niiden teho ja erityisesti turvallisuus olla tutkittuja. Esimerkiksi toistaiseksi näyttö RNA-rokoteteknologian toimivuudesta ihmisillä on erittäin niukka ja itse asiassa perustuu yhteen ainoaan RNA-rokotteeseen vesikauhua vastaan. Teknologia on erittäin lupaava, mutta toistaiseksi toimivuudesta koronatautia vastaan, kuten mitään muutakaan tautia vastaan, ei ole näyttöä.

Toisaalta aiemmat SARS-tautiin liittyvät rokotetutkimukset myös antavat vähintäänkin viitteen siitä, että koronarokotteilla voi olla myös haitallisia vaikutuksia. Vaikka SARS-rokotteet olivat hyvin siedettyjä alustavissa ihmiskokeissa, niin useaan eri tekniikalla valmistettuun rokotteeseen liittyi haittavaikutuksia eläinkokeissa, kun rokotetut eläimet altistettiin SARS-virukselle. Tämän vuoksi tulee noudattaa varovaisuutta ja huolellisuutta ennen kuin COVID-19-rokotteita annetaan laajoille ihmisryhmille.

    • Maailmalla on käynnissä monia eri hankkeita koronarokotteen kehittämiseksi. Hyvä vai huono asia?

Lukuisten eri rokotteiden yhtäaikainen kehittäminen kertoo etenkin siitä, että rokoteaihioiden kehittämisessä voidaan hyödyntää pitkälti jo olemassa olevia teknologioita. Aiempaa rokotetta muutetaan siten, että sen ajatellaan saavan aikaan elimistön puolustusreaktion aiempaan rokotteeseen yhdistetyn SARS-CoV-2-viruksen osaan. Tyypillisestihän immuunivaste pyritään saamaan siihen koronaviruksen osaan, millä virus kiinnittyy isäntäsolun reseptoriin.

Mielestäni lukuisat rokotekehityshankkeet ovat ainoastaan hyvä asia. Useiden rokoteaihioiden kehitys COVID-19-tautia vastaan mahdollistaa sen, että laajoihin kliinisiin rokotetutkimuksiin voidaan valita ne rokotteet, jotka ovat tehokkaita eivätkä todennäköisesti aiheuta haittavaikutuksia.

*) kliininen tutkimus: valmistetta arvioidaan ihmisillä

Katsaus koronarokotteiden kehittämiseen aikakauskirja Duodecim 13.5.2020

 

 

 

 


3 kommenttia artikkeliin “KORONAROKOTE – KEHITYSTYÖ SUOMESSA JA MUUALLA”

  1. MNR

    Suomalainen rokotekehitys nousi suuren yleisön tietoisuuteen viimeistään Ylen A-studion (20.4.) lähetyksessä. Maailman terveysjärjestö WHO päivittää luetteloa maailmalla valmisteilla olevista rokoteaihoista, mutta luettelossa ei ole yhtäkään suomalaista hanketta (Draft landscape of COVID-19 candidate vaccines). Mistä tämä johtuu? WHO:n listauksessa on kuitenkin mainittu muun muassa tässä tiedotteessa mainittu Moderna Therapeuticsin rokoteaihio.

    • Elina Heinämäki

      Hei!

      WHO:n listalla ei ole vielä kaikkia hankkeita. Valitetavasti emme osaa sanoa, mistä se johtuu. Tampereen yliopiston VLP-rokoteaihioon perustuva hanke on vasta ilmoitettu WHO:lle ja sen pitäisi päivittyä listalle lähiaikoina.

  2. MNR

    Kiitos vastauksesta. Nyt kesäkuussa samaisessa WHO:n listauksessa ei edelleenkään ole tätä tai Itä-Suomen yliopiston ilmeisen pitkälle edennyttä rokotehanketta. Myös Helsingin sanomat ihmettelee asiaa tiedeartikkelissaan 2.6. “Rokotteen kehitystä uhkaa nyt yllättävä seikka: Epidemia on ehkä hidastunut jo liikaa”.

    Eikö tätä erikoista WHO:n listauksesta puuttumista kannattaisi jo alkaa selvittää tarkemmin?

Kommentoi