JOKO SÄÄ PISTIT? ― LABORATORIOHOITAJANA ROKOTETUTKIMUSKESKUKSESSA

6.10.2020

Haastateltavana Tiia Karhu

– Joko sää pistit? Eihän tää tuntunut missään!
Asiakkaalta saatu positiivinen palaute ja aito hymy lämmittävät Tiia Karhun mieltä pitkään.

”Meidän asiakkaat ovat kyllä aivan ihania. Positiivista palautetta saa aika usein ja työ terveiden asiakkaiden kanssa on antoisaa. Tutkimuksiin osallistuu vapaaehtoisia vauvasta vaariin. Pienimmät osallistujat ovat vanhempien kanssa tutkimuskäynneille tulevat 6 viikon ikäiset vauvat. Toinen pää jatkumossa ovat nämä meidän upeat seniorit; kuten eilinen 91-vuotias asiakkaani.  Poikkeuksetta kaikki tutkimuksiin osallistuvat vapaaehtoiset ovat motivoituneita ja mielellään mukana kliinisessä rokotetutkimuksessa.” kertoo Tiia.

Laboratoriohoitajan työ rokotetutkimusklinikalla on itsenäistä mutta ei yksinäistä

Verinäytteen ottoa varten voidaan käyttää ihon pintaa puuduttavaa EMLA-laastaria.

Tiia on yksi Rokotetutkimuskeskuksen konkareista. Hän aloitti työt Porin rokotetutkimusklinikalla tutkimushoitajana vuonna 2007 pohjanaan terveydenhoitajan ja sairaanhoitajan tutkinto. Osaavalle tekijälle avautui mahdollisuus kouluttautua laboratoriohoitajaksi työpaikkakoulutuksen myötä. Tämän lisäksi Tiia on suorittanut näytteenoton koulutuksia Turun AMK:ssa. Jokaisella rokotetutkimusklinikalla on töissä oma laboratoriohoitaja, koulutukseltaan he ovat joko bioanalyytikkoja tai laboratoriohoitajia. Vaikka rokotetutkimusklinikat sijaitsevat eri kaupungeissa on yhteydenpito kollegoiden kanssa säännöllistä.

”Koen olevani tärkeä osa rokotetutkimusklinikan tutkimustiimiä. Jokainen ottamani näyte on arvokas tutkimuksen onnistumisen kannalta. Ilman näitä näytteitä ei tiedetä onko rokotteen immunogeenisuus hyvä sekä onko rokote nostanut vasta-aineita riittävästi. Toisin sanoen toimiiko rokote niin kuin sen toivotaan toimivan.”  pohtii Tiia.

Kurkistus tyypilliseen laboratoriohoitajan päivään

Rokotetutkimuskeskuksen tutkimuksia ohjaavat lääketutkimuksia koskevat lait, asetukset ja EU-direktiivi. Tutkimuksissa noudatetaan aina myös hyvää kliinistä tutkimustapaa (GCP). Näiden lisäksi tutkimuksissa noudatetaan tarkasti tutkimusprotokollaa.

”Aamulla tarkistan pakastimien lämpötilat ja merkitsen lämpötilat ylös tutkimuskohtaisiin dokumentteihin. Säilytyslämpötilat ovat tarkasti määriteltyjä, jotta tutkimushenkilöistä otetut näytteet olisivat keskenään vertailukelpoisia. Pakastimissa säilytetään verinäytteitä sekä muita näytteitä kuten esimerkiksi nenänielunäytteitä tai virtsanäytteitä. Aamurutiinien jälkeen päivä muotoutuu asiakkaiden mukaan. Tutkimuksia menee samanaikaisesti useita erilaisia. Kaikilla tutkimuskäynneillä ei minua tarvita, joten tarkistan päivän ohjelman ja valmistaudun tuleviin näytteidenottoihin. Välillä päivät täyttyy koulutuksista, varsinkin silloin kun uusi tutkimus on alkamassa. Se että päivät ovat erilaisia ja työ on itsenäistä on mukavaa.” Tiia kertoo.

Tutkimusprotokollat ohjaavat työtä;  kaikki tarvittava tieto verinäytteenotosta fuugaukseen ja jatkokäsittelyyn löytyy selkeistä tutkimuskohtaisista ohjeista. Laboratoriohoitaja käyttää työssään erilaisia näytteenottoputkia ja neuloja sekä fuugausnopeuksia ja –aikoja. Kaikki tutkimusklinikalla otetut verinäytteet käsitellään klinikalla seerumiksi asti ja pakastetaan. Näytteet lähetetään tutkittaviksi keskuslaboratorioon. Tutkimukset ovat monikansallisia ja keskuslaboratoriot sijaitsevat usein ulkomailla.

Näytelähetyksissä käytetään kuivajäätä.

”Näytelähetys onkin ihan oma juttunsa. Meillä käytetään kuivajäätä näytteiden pakkaamisessa, jotta näyte säilyisi pakastettuna kuljetuksen ajan perille asti. Jokaisen laboratoriohoitajan tulee suorittaa niin sanottu IATA-koulutus näytelähetyksiä varten. Tämän voi suorittaa työpaikkakoulutuksena. Minusta on tosi hyvä, että tarvittavat koulutukset saa tehdä työajalla. Omasta ammattitaidostaan saa ja tulee pitää huolta. On kiva, että koulutukselle annetaan arvoa meidän työssä.”

Mistä pidät eniten työssäsi?

Onnistumisen tunteet ― se onnistumisen tunne, kun saa pieneltä vauvalta otettua verinäytteen tilanteessa, jossa lapsen vanhemmat jännittävät enemmän kuin lapsi. On todella palkitsevaa nähdä vauvan äidin ja isän olevan tyytyväisiä ja kuulla heidän sanansa:
– vitsi, että tämä menikin tosi hyvin!
Joskus vauvat eivät edes itke, katselevat vain ympärilleen ja kuuntelevat heille tärkeän vanhemman ääntä.

10-vuotiaat sitten jo pelkäävätkin ihan hirveästi näytteenottoa. Niissä tilanteissa lapsi saa itse valita haluaako hän näytteenottokohdan puudutettavan EMLA-laastarilla vai ei. Olen huomannut että omalla rauhallisella olemuksella ja suoraan lapselle puhumisella on positiivinen vaikutus tilanteeseen. Jälkeenpäin kiitoksena raikuu iloinen nauru ja kysymys
– ai, tässäkö tää nyt oli?!” pohtii Tiia tyytyväisyys äänessään.

Henkilökohtaisesti koskettavin tarina on pienen 5-vuotiaan tytön leikin kautta tullut kiitos.

”Meidän yksi asiakas on osallistunut useampaan rokotetutkimukseen jo pienestä vauvasta lähtien. Nyt tämä 5-vuotias tyttö leikkii kotona laboratoriohoitaja Tiiaa. Nukenvaunuista on poistettu kuomuosa ja vaunuissa on tytön äidin kertoman mukaan samanlainen kori kuin laboratoriohoitaja Tiialla. Verinäytteiden otto sujuu kuulemma oikein mallikkaasti.

– Tämä on parasta minun työssäni.”

Kiinnostaisiko sinua työ Rokotetutkimuskeskuksessa?
Avoimet paikat löydät täältä



Kommentoi