BLOGI: I HAVE A DREAM

2.11.2020

Mika Rämet
lastentautiopin ja kokeellisen immunologian professori

Näin USA:n presidentinvaalien alla havahduin unelmoimaan. Olisiko mahdollista siirtyä totuuden jälkeisestä ajasta, eli aikakaudesta, jolloin Oxfordin sanankirjan mukaisesti ”objektiiviset faktat vaikuttavat yleiseen mielipiteeseen vähemmän kuin tunteisiin ja henkilökohtaisiin vakaumuksiin vetoaminen”, takaisin totuuden aikaan.

USA:n poliittisen debaatin lisäksi tällä on merkitystä esimerkiksi siinä, miten ihmiset suhtautuvat toivottavasti lähiaikoina käyttöön tuleviin koronarokotteisiin. Toivon, että mahdollisimman moni tekee päätöksen rokotteen ottamisesta tosiasioihin pohjaten, ei tunteiden tai vakaumuksen perusteella.

Kaikilla on oikeus mielipiteeseen ja sen esittämiseen, mutta mielipiteiden painoarvo on erilainen

Rokotteet herättävät useimmissa meistä tunteita, ovathan ne osa meidän arkea. Eri foorumeilla käydään keskustelua tulevien ja käytössä olevien rokotteiden ominaisuuksista. Suomen kaltaisessa demokraattisessa järjestelmässä on tärkeää, että kaikilla on oikeus mielipiteeseensä ja sen vapaaseen ilmaisemiseen. Nykyisin oman mielipiteen ilmaisuun löytyykin useita mahdollisuuksia. Minä tuon näkemykseni esille kirjoittamalla näitä blogi-tekstejä Rokotetutkimuskeskuksen sivuille.

Tärkeää on kuitenkin hoksata, että vaikka kaikilla on oikeus oman mielipiteensä ilmaisuun, ei kaikkien mielipiteillä ole samaa painoarvoa. Minulla voi olla näkemyksiä esimerkiksi Suomen ulko- tai puolustuspolitiikasta, mutta ei näillä ajatuksillani ole mitään varsinaista painoarvoa. Tällöin niitä on myös sangen helppo mennä tuttaville esittämään, koska heitoistani en joudu kantamaan vastuuta.

Mika Rämet
lastentautiopin ja kokeellisen immunologian professori
©Jonne Renvall

Kirjoittaessani rokotteista asia on eri. Jos jaan niihin liittyen virheellistä tietoa, joudun kantamaan siitä myös vastuuta. Ainakin työnantajani, eli Tampereen yliopisto, todennäköisesti huomauttaisi epäasiallisesta viestinnästä. Kovin kauaa ei näitä tekstejä sen jälkeen ainakaan tällä foorumilla ilmestyisi.

Tärkeää on myös ymmärtää, että edustaessa jotakin tahoa, asettaa se myös rajoituksia omaan viestintään. Minulla ei voi olla julkisesti omia henkilökohtaisia näkemyksiä lastentaudeista tai rokotteista. Lastentauteihin liittyen näkemykseni nähdään lastentautiopin professorin kantoina ja rokotteisiin liittyen Tampereen yliopiston Rokotetutkimuskeskuksen johtajan näkemyksinä. Mika Rämet voisi kommentoida ulkopolitiikkaa tai hävittäjähankintoja, mutta toivottavasti ymmärtää olla tekemättä näin ainakaan julkisesti. 

Suomi on hieno maa elää, näin marraskuussakin

Vaikka näin marraskuun alussa on ajoin vaikea sitä mustuuden keskellä muistaa, niin onhan Suomi hieno maa elää! Siitä huolimatta että meilläkin poliittisen keskustelun retoriikka ajoin kuumottaa korvia, niin mielestäni poliittinen päätöksenteko lähtökohtaisesti ei ole koskaan elänyt totuuden jälkeisessä ajassa. Päätökset esimerkiksi koronapandemian osalta tehdään virkamiesvalmistelun pohjalta nojaten käytettävissä olevaan tietoon, joka luonnollisesti karttuu koko ajan pandemian mukana.  

Myös esteettömyys kuuluu suomalaiseen päätöksentekokulttuuriin. Esimerkiksi minä en voi olla osallisena muodostettaessa päätöstä mahdollisista koronarokotehankinnoista, koska Rokotetutkimuskeskus tekee yhteistyöstä useiden eri rokotevalmistajien kanssa. Vastaavasti, koska toimin Suomen Akatemiassa Biotieteiden, terveyden ja ympäristön tutkimuksen toimikunnassa osallistuen rahoituspäätösten valmisteluun ja tekemiseen, en voi saada sieltä itselleni tutkimusrahoitusta.

Jos olen tyytyväinen suomalaisten virkamiesten toimintaan ja poliittiseen järjestelmään, niin arvostan myös suomalaisen journalismin tasoa. Tiedotusvälineet ovat pyytäneet myös minun, kuten monen muun asiantuntijan, näkemyksiä koronapandemiaan liittyen. Poikkeuksetta toimittajat ovat olleet syvällisesti perehtyneitä aiheeseensa, eikä tavoitteena ole ollut sensaatio-otsikot vaan asiantuntijanäkemyksen välittäminen. Virheellistä vastakkainasettelua ei ole oltu muodostamassa, eikä ns. ’false balance’ -asetelmaa, eli ns. tasapuolisuusharhaa. Siinä raportoitavasta asiasta halutaan tuoda esiin kaksi vastakkaista näkökulmaa, vaikka näistä toiselle ei löydy kunnollista tieteellistä pohjaa. Ajatuksena herättää epävarmuutta tieteellisessä mielessä yksiselitteisestä asiasta tai ilmiöstä.

Toimittajat myös antavat poikkeuksetta artikkelinsa luettaviksi ja kommentoitaviksi ennen julkaisua, joten mahdolliset erheet on helppo oikaista. Näin virheistä voi syyttää vain itseään. Näin kävikin eräässä haastattelussa, kun epähuomiossa kuittasin, että narkolepsia on sama asia kuin uniapnea. Valveutuneet lukijat onneksi korjasivat virheen nopeasti.

Pahoittelut vielä näin julkisestikin toimittajalle, jonka vika virhe ei siis ollut.

Utopiaa ei rakenneta hetkessä. Valmista ei taida tulle koskaan. Ponnistellaan kuitenkin ihanteita kohti yksi fakta kerrallaan ja toivotaan, että USA:ssa osataan valita oikea presidentti, kuka se sitten itse kunkin mielestä onkaan.

Kansikuva: Gerd Altmann Pixabaystä


Kommentoi