Mika Rämet
lastentautiopin ja kokeellisen immunologian professori
Rokotteeseen liitetty adjuvantti eli tehosteaine särähtää pahasti usean suomalaisen korvaan. Käytettiinhän uutta tehokasta adjuvanttia, oliivi- ja hainmaksaöljyn sisältämää skvaleenia, juuri pahamaineisessa narkolepsiaa aiheuttaneessa Pandemrix-rokotteessa. Miksi ylipäätään lisätä mitään ylimääräistä rokotteeseen haluttujen antigeenien, eli mikrobin osien, lisäksi?
Puolustusreaktion käynnistyminen vaatii antigeenien lisäksi vaarasignaalin
Immunologian oppikirjojen kirjoittajalla, Charlie Janewaylla, oli tapana sanoa, että immunologeilla on pieni likainen salaisuus, dirty little secret. Salaisuus oli, että rokotteen valmistajalle ei riitä, että hän valitsee rokotteeseensa parhaat mahdolliset antigeenit, eli esimerkiksi koronarokotteeseen SARS-CoV-2 viruksen piikkiproteiinin. Tämän lisäksi rokotteeseen tarvitaan myös muuta, jotain likaista, dirty. Muutoin puolustusreaktio ei käynnisty.
Salaisuus ei ollut minusta erityisen pieni, little, vaan ihan keskeinen elimistön puolustusreaktioiden ymmärtämiselle. Rokoteadjuvanttien rationaalinen suunnittelu ei ole mahdollista, ellei tiedetä, miksi tehosteaine tarvitaan, ja mihin sen merkitys perustuu.
Adjuvantin merkityksen voi ajatella olevan siinä, että elimistön tulee tietää kohdatessaan uuden rakenteen, pitääkö sitä pitää uhkana vai onko se jotain merkityksettömämpää. Hengitysteissä koronavirukseen on hyvä reagoida voimakkaasti, mutta toisaalta siitepölyyn olisi parempi suhtautua maltillisemmin. Miten immuunisolut sitten tietävät kuinka reagoida?
Pienenpieni banaanikärpänen paljasti immunologien likaisen salaisuuden
Vuoden 2011 fysiologian ja lääketieteen Nobel-palkinto annettiin ¼ -osaltaan Jules Hoffmannille hänen johtaman tutkimusryhmän selvitettyä, miten banaanikärpäset puolustautuvat sieni-infektioita vastaan. Moni voi ajatella, että merkittävimmistäkin asioista on Nobel-palkinto voitettu.
Banaanikärpäsen immuunipuolustus on mikrobien tunnistamisen ja immuunivasteen käynnistymisen osalta pitkälti samanlainen kuin ihmisellä. Banaanikärpäshavainto auttoi löytämään ihmisen puolustusoluista siihen asti tuntemattomat mikrobeja tunnistavat reseptorit, jotka muistuttavat hyvin paljon Hoffmannin ryhmän löytämää Toll-reseptoria. Ihmisillä näitä kymmenkuntaa erilaisten mikrobien tyypillisiä rakenteita tunnistavaa proteiinia kutsutaan löytöhistoriansa vuoksi tollin kaltaisiksi reseptoreiksi, toll-like receptors.
Tollin kaltaisten reseptorien täytyy aistia Janewayn mainitsemaa ’likaa’, tai paremminkin vaaraa, jotka immuunivaste käynnistyy. Osa näistä reseptoreista on puolustussolujen pinnalla aistien solunulkoisia uhkia, osa taas solujen sisällä. Eri reseptoreiden aktivoiminen johtaa eri tavalla painottuneisiin puolustusreaktioihin, ja juuri näitä reseptoreja rokotteen adjuvanteilla voidaan aktivoida. Erilaisten tehosteaineiden avulla voidaan immuunivastetta ohjata siten haluttuun suuntaan.
Kun immunologian salaisuudet avautuvat, voidaan kehittää uusia, rationaalisesti suunniteltuja tehosteaineita. Tällä hetkellä alumiini on kuitenkin edelleen, jo lähes sadan vuoden käytön jälkeen, yleisimmin käytetty adjuvantti. Epäorgaanisena yhdisteenä tollin kaltaiset reseptorit eivät sitä tunnista, mutta siitä huolimatta se parantaa useimpien rokotteiden vasteita. Miksi se sitten saa aikaan toivotun vaikutuksen? Syy on osin edelleen epäselvä, mutta taustalla voi olla alumiinin kyky aktivoida toista vaarantunnistusmekanismia, inflammasomia. Inflammasomista enemmän kiinnostuneet voivat tutustua aiheeseen täältä.
Aiheuttiko Pandemrix-rokotteen adjuvantti narkolepsian?
Ei ainakaan yksinään. Tarvittiin epäonninen yhdistelmä sopivia perintötekijöitä, sikainfluenssavirukseen liittyviä tekijöitä ja mahdollisesti myötävaikuttavana tekijänä adjuvantti, joka tehosti rokotteen aiheuttamaa autoimmuunireaktiota elimistön oreksiinireseptoria ilmentäviä hermosoluja kohtaan. Keskeistä autoimmuunireaktion muodostumiselle oli rokotteessa olleen viruksen ydinproteiinin samankaltaisuus kyseisen oreksiinireseptorin kanssa. Tämän puolesta puhuu myös havainto, että narkolepsiaa esiintyi normaalia enemmän Kiinassa rokottamattomilla sikainfluenssan sairastaneilla.
Jostakin syystä haittavaikutus painottui alle 20-vuotiaisiin lapsiin ja nuoriin.
Osassa koronarokotteita käytetään samaa tehosteainetta kuin Pandemrix-rokotteessa, eli Skvaleenia. On mahdollista, että tällainen rokote tulee käyttöön myös Suomessa, vaikka nyt tutkimuksissa pisimmällä olevat rokoteaihiot eivät tätä tehosteainetta sisällä. Erityisesti ikääntyneet voivat kuitenkin tarvita rokotteen, joka saa aikaan mahdollisimman vahvan suojavaikutuksen. Heille tällaisen tehosteainetta sisältävän rokotteen käyttäminen voi olla hyvin perusteltua. Iäkkäillä rokotteen hyvä suojateho on erityisen tärkeää ja toisaalta Pandemrix-rokote ei ole aiheuttanut merkittäviä haittavaikutuksia aikuisilla.
Adjuvantti on siis olennainen osa perinteisiä proteiiniantigeenejä sisältäviä rokotteita. Rokotetutkijoiden likainen salaisuuden paljastuttua, kiitos banaanikärpästutkijoiden, on adjuvanttienkin osalta nyt mahdollista siirtyä empiirisistä havainnoista rationaaliseen suunnitteluun.
Toistaiseksi kuitenkin myös alumiini toimii edelleen tyypillisesti oikein hyvin. Lähes satavuotinen käyttö varmistaa sen, että yllättäviä haittavaikutuksia ei ole odotettavissa.
